1. Mitä on lapsen huolto?
Lapsen huollolla tarkoitetaan lapsen henkilökohtaisten asioiden hoitoa. Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huoltajalla on oikeus saada tietoa lasta koskevista asioista eri viranomaisilta ja huoltaja myös edustaa lasta lapsen henkilöä koskevassa asiassa. Lisäksi lapsen huoltaja toimii holhoustoimilain nojalla lapsen edunvalvojana hoitaen lapsen taloudellisia asioita. Jos lapsi on vanhempiensa yhteishuollossa ja hänen toinen huoltajansa kuolee, jää huolto elossa olevalle vanhemmalle.
Huoltomuodolla ei ole vaikutusta kummankaan vanhemman verotukseen eikä sosiaaliturvaan. Huoltomuoto ei myöskään vaikuta lapsen oikeuteen tavata muualla asuvaa vanhempaansa eikä vanhemman velvollisuuteen huolehtia lapsen elatuksesta. Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta tai lapsi sitä ennen avioituu.
Yhteishuolto
Yhteishuolto tarkoittaa vanhempien välistä yhteistoimintaa ja yhteistä päätöksentekoa edellä mainituissa lapsen asioissa. Lapsen yhteishuolto edellyttää vanhemmilta kykyä keskustella ja myös tehdä lasta koskevia päätöksiä yhdessä. Lapsen kanssa asuva vanhempi voi kuitenkin yhteisen huollon sitä estämättä huolehtia ja päättää lapsen arkisista asioista, päivittäisestä hoidosta ja huolenpidosta.
Yhteishuolto ei tarkoita sitä, että lapsi asuisi vuorotellen kummankin vanhemman luona.
Vanhemmilla on mahdollisuus sopia myös huoltoon kuuluvien tehtävien jaosta.
Yksinhuolto
Kun vain toinen vanhemmista on lapsen huoltaja, tekee hän yksin kaikki lasta koskevat päätökset. Viranomaiset (esim. päiväkoti, koulu, terveydenhuolto, sosiaalitoimi) antavat lasta koskevat tiedot vain huoltajalle ja vain huoltajan erikseen antamalla luvalla toiselle vanhemmalle. Vanhemmat voivat myös tehdä sopimuksen, että ei-huoltaja-vanhemmalla on tietojensaantioikeus
Ei-huoltaja -vanhempi päättää kuitenkin lapsen päivittäiseen hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista silloin, kun lapsi on hänen luonaan. Yksinhuoltajuudella ei ole merkitystä lapsen ja ei-huoltajan tapaamisoikeuteen eikä elatusvelvollisuuteen.
2. Mistä sovitaan tapaamisoikeuden yhteydessä?
Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamissopimuksessa onkin syytä ottaa huomioon mm. lapsen ikä, koulu, päivähoito, harrastukset ja vanhempien kotien välinen etäisyys. Vaikka sopimuksen tekohetkellä ei tuntuisi olevan tarvetta tapaamisoikeuden määrittämiselle ja kirjaamiselle, se on suositeltavaa. Mahdollisten erimielisyystilanteiden välttämiseksi on hyvä, että tapaamisoikeus olisi määritelty mahdollisimman tarkasti.
Tapaamisoikeudesta sovittaessa on hyvä sopia normaalin viikkorytmin lisäksi myös harrastuksiin kuljettamisista sekä lomien ja juhlapyhien vietosta, kuten kesälomat, joulu, pääsiäinen ja muut koulujen lomat. Lisäksi tapaamissopimuksessa voidaan sopia tapaamisten lisäksi muusta yhteydenpidosta sekä lapsen kuljettamisesta toisen vanhemman luokse ja tarvittaessa myös tapaamismatkakulujen jakamisesta. Näistä asioista vanhempien olisi hyvä käydä keskustelua ennen lastenvalvojan tapaamista.
Lapsen asioista sovittaessa lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Vanhempien tulee neuvotella ja punnita eri vaihtoehtoja ennen muuta lapsen kannalta ja tapaamissopimusta tehdessään vanhempien on tärkeää ottaa huomioon, kuinka asiat järjestyvät lapsen arjessa käytännössä parhaiten. Apuna voi käyttää vanhemmuussuunnitelmaa.
3. Mitä tarkoittaa vuoroasuminen ja milloin se on toimiva ratkaisu?
Vuoroasuminen tarkoittaa sitä, että lapsi asuu käytännössä puolet tai vähintään 40% ajastaan vuorotellen vanhempiensa luona lomakaudet ja juhlapyhät mukaan lukien. Vuoroasumista koskevaan sopimukseen tulee kirjata tarkemmat vuoroasumisen ehdot, esim. kuinka usein lapsen asuminen vaihtuu ja miten asuminen järjestetään lomien ja juhlapyhien aikana.
Lapsella voi vuoroasumisessakin olla kuitenkin vain yksi virallinen asuinpaikka (kotikuntalain mukainen asuinpaikka). Vuoroasumista koskevaan sopimukseen onkin kirjattava, kumpi koti ilmoitetaan Digi- ja väestötietovirastoon lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Virallinen asuinpaikka vaikuttaa tiettyjen julkisten palveluiden ja etuuksien määrittymiseen. Esimerkiksi lapsen lähikoulu ja koulukuljetukset määräytyvät lapsen asuinpaikan mukaan. Asumistukea ja monia muita etuuksia myönnettäessä lapsi voidaan ottaa huomioon vain toisen vanhemman ruokakunnan jäsenenä. Lapsilisää maksetaan vain toiselle vanhemmalle, lähtökohtaisesti sille, jonka luona lapsi virallisesti asuu.
Milloin vuoroasuminen on toimiva ratkaisu?
Lapsen asumisesta (ml. vuoroasuminen) päätettäessä lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Päätöstä tehdessä tulee lisäksi ottaa huomioon erityisesti lapsen ikä ja kehitystaso, lapsen luonne ja taipumukset, lapsen mahdolliset erityistarpeet, vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys sekä vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista. Vuoroasumiseen ei siten tulisi päätyä esimerkiksi taloudellisista syistä tai sen perusteella, että vuoroasumisratkaisu on vanhempien näkökulmasta tasapuolinen. Vuoroasumisen, niin kuin kaikkien lasta koskevien järjestelyiden, tulee perustua erityiseen harkintaan, jossa huomioidaan ennen kaikkea lapsen etu ja tarpeet asumis- ja tapaamisratkaisussa
Esimerkiksi pienten lapsen osalta vuoroasumiseen on suhtauduttu varovaisesti. Herkän kehitystason vuoksi esimerkiksi viikoittain vaihtuvaa vuoroasumista ei suositella aivan pienille lapsille. Iän ja kehitystason lisäksi on tärkeää huomioida myös lapsen yksilölliset tarpeet ja taipumukset. Mitä nuorempi lapsi on, sitä vaativampi ratkaisu vuoroasuminen on lapselle. Lapsella olisi hyvä olla riittävästi ikää ja kykyä suunnitella ja ennakoida tulevaa. Lisäksi häneltä edellytetään sopeutumiskykyä, sillä eri säännöt ja rutiinit vanhempien luona edellyttävät suurta joustavuutta lapselta. Jollekin lapselle asumisen muuttaminen esimerkiksi vuoroviikoin sopii hyvin, kun taas jokin toinen lapsi puolestaan voi olla herkempi, vierastaa muutoksia ja kokea vuoroasumisen stressaavana. Vanhempien onkin hyvä pohtia asumis- ja tapaamisratkaisuja myös kunkin lapsen kohdalla yksilöllisesti, vaikka sisaruksia olisikin useampi.
Vuoroasumista harkittaessa vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys on merkityksellinen ja lyhyt välimatka edesauttaa lapsen kannalta vuoroasumisen toteutumista paremmin kuin pitkä välimatka. Vuoroasumisessa lapsen elinpiirin tulisi lähtökohtaisesti pysyä muuttumattomana niin, että hän voi käydä asuinpaikastaan riippumatta esim. samassa päiväkodissa tai koulussa. Asuinpaikkojen välinen etäisyys vaikuttaa myös esimerkiksi lapsen mahdollisuuksiin pitää yllä sosiaalisia suhteita vapaa-aikana (esim. kaverisuhteet) ja harrastusmatkoihin.
Vanhempien kannalta saattaa tuntua selkeältä jakaa vastuu vuoroasumistilanteessa hyvin voimakkaasti siten, että kumpikin vanhempi vastaa asioista ns. omalla viikollaan. Kuitenkin lapsen kannalta vuoroasuminen edellyttää vanhemmilta hyvää kykyä kantaa yhdessä vastuuta lasta koskevista asioista. Jos vanhempien välinen yhteistyö ei toimi, on vaarana, että vanhemmille kuuluvaa vastuuta siirretään perusteettomasti lapselle.
Parhaimmillaan vuoroasuminen on lapselle hyvin antoisaa, koska lapsi voi vanhempien eron jälkeen elää arkipäivää kummankin vanhemman kanssa ja säilyttää heihin kiinteän suhteen. Parhaimmillaan vanhemmat ovat päätyneet asumisjärjestelyyn perusteena lapsen tarpeet ja vanhemmat jakavat vanhemmuuden sekä huolehtivat lapsen arjen sujumisesta yhdessä. Vuoroasuminen edellyttää vanhemmilta erittäin hyvää yhteistyökykyä, ja että vanhemmat ottavat toiminnassaan huomioon lapsen tarpeet. Lapsen kannalta on tärkeää, että vanhemmat suhtautuvat myönteisesti ja joustavasti lapsen oleskeluun toisen vanhemman luona ja että lapsella on mahdollisuus olla yhteydessä toiseen vanhempaansa myös sinä aikana, kun vuoroasumisrytmin mukaan lapsi asuu toisen vanhemman luona. Lapsen kannalta on tärkeää, että vanhemmat välittävät toisilleen tietoja lapsen arjesta toisessa kodissa, jotta lapsi ei joudu viestinviejän asemaan. Vanhemmilta vaaditaan hyvää suunnittelua ja kykyä ennakoida tulevia asumisjaksoja etukäteen. Asuinpaikan toistuva vaihtuminen edellyttää vanhemmilta kykyä saada käytännön järjestelyt toimimaan.
Vuoroasuminen toimii parhaiten silloin, kun
- vanhemmat ovat päätyneet ratkaisuun yhdessä perusteena lapsen tarpeet
- vanhemmat kykenevät hyvään yhteistyöhön
- vanhemmat jakavat vanhemmuuden ja vastuun lapsen arjesta
- vanhemmat suhtautuvat joustavasti lapsen oleskeluun toisen vanhemman luona
- vanhempien välinen tiedonkulku toimii avoimesti
- vanhempien kasvatukselliset näkökohdat ovat lähellä toisiaan
- lapsi on itse kykenevä ja halukas vuoroasumiseen
- lapsi kykenee itse ikänsä puolesta hahmottamaan ja hallitsemaan elämäänsä
- vanhemmat asuvat lähekkäin, niin että lapsen elinpiiri (kuten koulu, päiväkoti, ystävät ja harrastukset) säilyy samana kodista riippumatta.
4. Kuullaanko lasta, miten lapsen mielipide otetaan huomioon?
Lasten huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevien asioiden ratkaisu on vanhempien ja aikuisten vastuulla. Lapset eivät tee päätöksiä näistä asioista. Sopimusasioissa lapsen vanhempien tehtävänä on ratkaista alaikäisten lastensa asiat heidän etunsa mukaisesti ja ottaen huomioon myös lastensa omat mielipiteet. Lähtökohtana on siis ajatus, että vanhemmat tietävät oman lapsensa parhaan eli miten lapsen arjen jatkuminen on parhaiten toteutettavissa. Lapsen etu ei kuitenkaan ole yhtä kuin lapsen tahto, vaan lapsen toiveet ja mielipide ovat vain yksi lapsen edun arviointiin vaikuttava seikka.
Lastenvalvojalla vanhemmat neuvottelevat sopimuksen sisällön eikä lapsi osallistu sopimusneuvotteluun. Lastenvalvoja kuulee lasta vain poikkeustilanteissa. Vanhempien tehtävä on keskustella asioista lapsen kanssa ja selvittää lapsen mielipide ennen sopimuksen laatimista, mikäli se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Lähtökohtana on siis ajatus, että vanhemmat selvittävät lapsen mielipiteen sekä ottavat sen ja lapsen edun huomioon sopimusta laatiessaan. Lastenvalvoja voi vahvistaa vain vanhempien yksimielisiä sopimuksia.
Lapsenhuoltolaissa todetaan muun muassa, että jos vanhemmat eivät ole yksimielisiä huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa, myös lapsen mielipide tulee selvittää sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Riitaisessa asiassa lasta kuulevat tehtävään nimetyt työntekijät olosuhdeselvitystyöskentelyn myötä käräjäoikeuden pyynnön perusteella. Lapsenhuoltolain mukaan huolto- ja tapaamisasia on aina ratkaistava – niin lastenvalvojan luona kuin käräjäoikeudessakin - ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti.
5. Emme pysty sopimaan lasta koskevista asioista, miten asiat saadaan ratkaistua?
Lasten huoltoon, tapaamisoikeuteen, asumiseen ja elatukseen liittyvissä asioissa asianosaisia ja sopijapuolia ovat vanhemmat. Lastenvalvoja ei määrää sopimusten sisällöstä vaan sopimusneuvottelut käydään sopijapuolten, siis vanhempien, kesken. Lapsia koskevissa asioissa sovinnon löytäminen on keskeisen tärkeää. Usein sovinto vähentää vanhempien välisiä ristiriitoja ja on siten lapsen edun mukaista. Lastenvalvojan tehtävänä on avustaa vanhempia pääsemään sopimukseen ja laatia vanhempien sopimista asioista täytäntöönpanokelpoinen asiakirja. Jotta sopimuksia voitaisiin laatia, tulee molempien vanhempien olla yhtä aikaa paikalla lastenvalvojan aikavarauksella. Vanhemmilla on mahdollista hakeutua sovintoratkaisuun pääsemiseksi perheasioiden sovitteluun joko perheneuvolaan tai perheasioiden neuvottelukeskukseen.
Mikäli vanhemmat eivät pääse keskenään sopimukseen, voivat vanhemmat joko yksin tai yhdessä viedä asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskeva asia pannaan vireille siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä lapsella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka. Vielä tässäkin vaiheessa vanhemmat voivat pyytää käräjäoikeudesta sovittelua. Kaikissa Suomen käräjäoikeuksissa on mahdollisuus asiantuntija-avusteiseen tuomioistuinsovitteluun. Sovittelua voi hakea käräjäoikeudelle toimitetulla vapaamuotoisella hakemuksella tai tätä tarkoitusta varten laaditulla kaavakkeella, joita saa käräjäoikeuden kansliasta. Osapuolet voivat tehdä hakemuksen yhdessä tai erikseen. Sovittelu tapahtuu perheasioihin perehtyneen tuomarin johdolla ja häntä avustaa asiantuntijana lapsiasioihin perehtynyt psykologi tai sosiaalityöntekijä.
6. Kuinka toimia, jos haluaa muuttaa sopimusta/päätöstä tai jos se ei toimi?
Vahvistettua sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä lapsen elatuksesta, huollosta, asumisesta tai tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa uudella sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet tai jos tähän muutoin on aihetta.
Vanhemmat voivat varata ajan lastenvalvojalle voimassa olevan sopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen muuttamiseksi. Jotta muutossopimuksia voitaisiin laatia, tulee molempien vanhempien olla yhtä aikaa paikalla. Mikäli vanhemmat eivät pääse keskenään sopimukseen, voivat vanhemmat joko yksin tai yhdessä viedä asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Vanhemmat voivat hakeutua tapaamisoikeuden toteuttamiseen liittyvissä erimielisyystilanteissa myös perheasioiden sovitteluun.
Tuomioistuin voi ottaa asian käsittelyyn avioerohakemuksen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella. Tuomioistuin ratkaisee asian itsenäisesti ajatellen ensisijaisesti lapsen etua. Ennen ratkaisuaan tuomioistuin voi pyytää asiassa lapsen asuinkunnan sosiaalitoimelta olosuhdeselvitystä vanhempien ja lapsen tilanteesta.
7. Lapsen toinen vanhempi on muuttamassa ja meillä on yhteishuolto. Saako vanhempi muuttaa lapsen kanssa?
Lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta mukaan lapsen vanhemman on ilmoitettava toiselle vanhemmalle aikomuksestaan muuttaa asuinpaikkaansa, jos muutolla olisi vaikutusta huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ja, jos mahdollista, vähintään kolme kuukautta ennen aiottua muuttoa. Ilmoituksen saa jättää tekemättä vain erityisistä turvallisuuteen liittyvistä syistä. Tämä ilmoitusvelvollisuus koskee lapsen molempia vanhempia.
Lapsen asuinpaikasta päättäminen kuuluu huoltajien yhdessä päätettäviin asioihin. Toisella yhteishuoltajalla ei kuitenkaan ole käytettävissään pakkokeinoa, jolla voisi estää muuton Suomessa, jos yksimielisyyttä ei synny. Viimekädessä Digi- ja väestövirasto päättää lapsen osoitteen kirjaamisesta väestötietojärjestelmään.
Muutto saattaa kuitenkin olla niin olennainen muutos, että lapsen tapaamissopimus (ja tarvittaessa elatussopimus) tulee neuvotella uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta. Mahdollista on myös sopia lapsen muuttamisesta toisen vanhemman luokse, jos se on lapsen edun mukaista. Tarvittaessa sopimuksiin voi hakea muutosta myös käräjäoikeuden kautta.
Jos lapsella on vain yksi huoltaja, tämä päättää yksin lapsen asuinpaikan. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon huoltajan velvollisuus turvata lapselle läheiset ihmissuhteet. Velvollisuus ilmoittaa muutosta koskee myös yksinhuoltajaa, mikäli muutolla olisi vaikutus tapaamisoikeuden toteutumiseen.
Vanhempien olisi hyvä muuttotilanteissa keskustella muuttoaikeista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa toisen vanhemman kanssa ja ottaa asumisratkaisuissa huomioon lapsen oikeus tavata ja pitää yhteyttä siihen vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen edun mukaista on pääsääntöisesti se, että muuttotilanteen aiheuttamista muutoksista ja uusista käytänteistä esimerkiksi lapsen ja vanhemman tapaamisiin liittyen sovitaan jo ennen muuton toteutumista.
Lapsen muuttaminen ulkomaille edellyttää molempien huoltajien suostumusta.
8. En saa tavata lastani, mitä teen?
Jos vanhempien välillä on voimassa oleva lastenvalvojan vahvistama sopimus tai oikeuden päätös tapaamisoikeudesta, on molempien vanhempien lähtökohtaisesti noudatettava sitä. Mikäli lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua päätöstä tai sopimusta ei ole noudatettu, siihen voidaan vaatia täytäntöönpanoa käräjäoikeudelta. Hakijana voi olla lapsen lähihuoltaja, joka vaatii lapsen palauttamista itselleen tai tapaava vanhempi, joka vaatii vahvistetun tapaamisoikeuden toteuttamista. Tilanteisiin, joissa lapsesta erossa asuva vanhempi ei sopimuksesta tai päätöksestä huolimatta halua tavata lasta, ei voi puuttua oikeudellisin keinoin
Käytettävissä olevia pakkokeinoja ovat uhkasakko ja nouto. Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos 12-vuotias tai sitä nuorempi, mutta riittävän kehittynyt lapsi sitä vastustaa. Näissä tilanteissa tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa ei voida pitää lapsen edun mukaisena.
Tuomioistuin lähettää pääsääntöisesti vireillä olevan asian ensin täytäntöönpanosovitteluun. Sovittelun avulla pyritään saamaan asianosaiset noudattamaan vapaaehtoisesti päätöstä tai sopimusta. Jos asia ei ratkea täytäntöönpanosovittelussa, täytäntöönpano toteutetaan antamalla täytäntöönpanomääräys, jolla hakijan vastapuoli velvoitetaan luovuttamaan lapsi hakijalle (huollon täytäntöönpano) tai sallimaan lapsen ja tapaavan vanhemman väliset tapaamiset (tapaamisoikeuden täytäntöönpano). Lisäksi täytäntöönpano-oikeudenkäynnissä vahvistetun tapaamisoikeuden ehtoja voidaan muuttaa tai täsmentää joko väliaikaisesti tai vähäisissä määrin myös pysyvästi.
Täytäntöönpanoa haetaan lapsen tai hakijan vastapuolen asuinpaikan käräjäoikeudelta. Täytäntöönpanoa on haettava kirjallisesti ja hakemukseen on liitettävä sopimus tai päätös tapaamisoikeudesta alkuperäisenä tai päätöksen antaneen viranomaisen oikeaksi todistamana jäljennöksenä. Lapsia koskevissa riidoissa sovinnon löytäminen on kuitenkin keskeisen tärkeää. Usein sovinto vähentää vanhempien välisiä ristiriitoja ja on siten lapsen edun mukaista.
Jos tapaamisoikeudesta ei ole vahvistettua sopimusta tai oikeuden päätöstä, ei täytäntöönpanoa voi hakea. Tällaisessa tilanteessa vanhempien tulisi ensin sopia tapaamisoikeudesta tai, jos sopua ei synny, viedä asia käräjäoikeuteen tapaamisoikeuden vahvistamiseksi.
Tapaamisoikeuden toteutumiseen liittyvissä ongelmissa vanhemmat voivat hakeutua myös perheasioiden sovitteluun.
9. Tapaava vanhempi ei tapaa lasta sovitusti, mitä teen?
Lähihuoltaja ei voi vahvistetusta tapaamisoikeudesta huolimatta vaatia toisen vanhemman velvoittamista tapaamaan lastaan. Pakolla toteutettua tapaamista ei voida pitää lapsen edun mukaisena.
10. Minua huolestuttaa sopia tapaamisia toisen vanhemman kotiin, mitä voin tehdä?
Jos lapsen tapaamisoikeudesta sovittaessa tai päätettäessä ilmenee riskitekijöitä, joiden vuoksi lasta ei voida turvallisesti antaa tapaavan vanhemman yksinomaiseen huolenpitoon, voidaan tapaamiset toteuttaa joko tuettuina tai valvottuina. Tuettujen ja valvottujen tapaamisten toteuttamisen edellytyksenä on, että niistä on sovittu lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Valvottu tapaaminen voidaan järjestää, kun halutaan turvata tapaamisen sujuminen riskitilanteissa (esimerkiksi kun perheessä on ollut väkivaltaa tai kaappausuhka). Valvotussa tapaamisessa tapaamista seurataan jatkuvasti. Valvova henkilö on koko tapaamisen ajan samassa tilassa tai jatkuvassa näkö- ja kuuloyhteydessä tapaajiin.
Tuettu tapaaminen voidaan järjestää, kun vanhemmuudessa tarvitaan tukea tai kun vanhempien välillä on luottamuspula. Tuetussa tapaamisessa ulkopuolinen henkilö on tarvittaessa saatavilla. Hän huolehtii tapaamisen alkamisesta ja päättymisestä ja seuraa tilannetta. Tuen avulla voidaan varmistaa tapaamisen sujuminen lapsen edun mukaisesti.
Lisäksi voidaan järjestää valvottu vaihto esimerkiksi silloin, kun vanhempien välille on määrätty lähestymiskielto tai lapsen vaihtotilanteissa syntyy toistuvasti riitaa vanhempien välille. Valvotun vaihdon tavoitteena on varmistaa, että lapsi voi turvallisesti siirtyä toisen vanhemman luokse.
11. Lapsi ei halua tavata vanhempaa, kuinka toimin?
Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeus on ensisijaisesti lapsen oikeus ja vanhempien tehtävänä on turvata myönteinen ja läheinen suhde kumpaankin vanhempaan. Jos lapsi ei halua tavata toista vanhempaansa, tulisi vanhempien pyrkiä selvittämään syytä tähän. Tapaamisoikeuden toteutumiseen liittyvissä ongelmissa vanhemmat voivat tarvittaessa kääntyä esimerkiksi perheneuvolan tai perheasioiden sovittelun puoleen.
12. Meillä on vahvistettu sopimus/päätös tapaamisoikeudesta, mutta isä/äiti tapaa lasta vain satunnaisesti, pitääkö minun silti varautua tapaamisiin tapaamissopimuksen mukaisesti joka kerta?
Tapaamisoikeuden keskeisenä tavoitteena on, että lapsi voi säilyttää läheisen suhteen muualla asuvaan vanhempaansa. Jos tapaava vanhempi laiminlyö toistuvasti tapaamisia, ei tapaamisia voida välttämättä enää pitää lapsen edun mukaisena. Lapsen toistuva turha odottaminen ja toistuvat pettymykset saattavat tehdä tapaamisoikeuden toteuttamisesta lapsen edun vastaista. Vaikka lapsen oikeus pitää yhteyttä muualla asuvaan vanhempaansa onkin vahva oikeus, se ei saa kuitenkaan kääntyä vanhemman oikeudeksi, jota toteutetaan pakolla niin, että peruslähtökohtana oleva lapsen etu unohtuu. Myös tapaajavanhemman tulisi siten ymmärtää, että kyse ei ole vanhemman oikeudesta, jota hän voi mielensä mukaan käyttää, vaan velvollisuudesta, jonka jatkuva ja toistuva laiminlyönti voi johtaa tapaamisoikeuden supistamiseen. Viimekädessä käräjäoikeus voi hakemuksesta evätä tapaamisoikeuden kokonaan, koska se ei ole enää lapsen edun mukainen.
Tällaisessa tilanteessa tapaamiset tulisi pyrkiä sopimaan uudestaan muuttuneita olosuhteita vastaavaksi lastenvalvojan luona tai hakeutua tarvittaessa perheasioiden sovitteluun.
13. Olen huolissani lapsen turvallisuudesta, onko minun annettava lapsi tapaamisiin?
Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Huoltolain nojalla kumpikin vanhempi on velvollinen myötävaikuttamaan tapaamisten toteutumiseen. Jos vanhempien välillä on vahvistettu sopimus tai tuomioistuimen päätös tapaamisista, sitoo se lähtökohtaisesti kumpaakin vanhempaa.
Tapaamiset eivät kuitenkaan saa muodostua uhkaksi lapsen terveydelle, hyvinvoinnille tai turvallisuudelle. Vanhemman ei siten tarvitse luovuttaa lasta esimerkiksi päihtyneelle tai uhkaavasti käyttäytyvälle vanhemmalle. Vanhemman on kuitenkin tehtävä itse arvio tilanteesta ja päätettävä, antaako hän lapsen tapaamiseen. Jos ilmenee tekijöitä, joiden vuoksi lasta ei voida antaa tapaamisiin turvallisesti, tapaamisoikeuden ehdoista tulisi pyrkiä sopimaan uudestaan ja tarvittaessa tapaamiset voidaan sopia järjestettäväksi tuettuina tai valvottuina tapaamisina.
Tapaajavanhemmalla on oikeus hakea tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa käräjäoikeudesta. Jos vanhempi jonka luona lapsi asuu estää tapaamisen ilman hyväksyttävää syytä, käräjäoikeus voi määrätä tapaamisoikeutta koskevan vanhempien välisen sopimuksen tai oikeuden päätöksen täytäntöönpantavaksi.
