Vuorovaikutus ja tunteet kouluikäisen kanssa

Kouluikäisen tunnetaitojen kehittymisen perusasioita ovat

Perustarpeista huolehtiminen
Hyväksyntä
Hellyys ja hoiva
Turvalliset rajat ja niiden valvonta
Monipuoliset virikkeet ja mielekkäät harrastukset
Ohjattu toiminta
Tuki sosiaaliselle kasvulle ja ikäryhmään osallistumiselle.

Kouluikäisen lapsen tunnetaitoja kehittää tuki ja kannustus oman elämänvaiheen tärkeimmissä tehtävissä, kuten koulunkäynnissä, omaksi koetuissa harrastuksissa sekä kaverisuhteissa. Näistä hän kerää onnistumisen kokemuksia, harjoittelee sosiaalisia taitoja ja joutuu myös opettelemaan ajoittain pettymysten käsittelyä.

Rakastaminen ja ehdoitta hyväksyminen on lapsen omanarvon tunteen kehittymiselle ensiarvoisen tärkeää. Jos lapsen käytös aiheuttaa syytä moitteeseen, hänelle on hyvä aina tehdä selväksi, että häntä rakastetaan joka tapauksessa. Rakkauden ja hyväksymisen menettämisellä ei saa koskaan uhata lasta.

Onnistumisen kokemukset antavat lapselle tunteen ja luottamuksen siitä, että hän selviytyy itsenäisesti asioista ja hän alkaa itsekin luottaa omiin kykyihinsä.
Onnistumisen kokemukset eivät synny yksinomaan suorituksesta ja sen myötä syntyvästä tuloksesta, vaan miten vanhemmat suoritukseen asennoituvat, mitä palautetta
lapsi saa.

Sopiva vaatimustaso on keskeistä lapsen toimintakyvyn kehittymiselle. Liian korkea että matala vaatimustaso muodostavat riskin taitojen kehittymiselle, mikä voi johtaa vielä aikuisenakin oman suoritustason asettamiseen liian matalalle tai korkealle. Vaatimukset olisi siksi suhteutettava aina lapsen suorituskykyyn, on tärkeää että lapsi saa konkreettisia kokemuksia onnistumisesta ja hyväksynnästä sekä oppii ponnistelemaan tavoitteiden saavuttamisen puolesta. Lasta on parempi kehua yrittämisestä ja tekemisestä, kun itse suorituksesta, jotta lapsen harteille ei aseteta liian suuria suorituspaineita.

Itsesäätelyn keinoja opitaan vähitellen lapsuuden ja nuoruuden aikana. Mielen palautuva tasapaino tarkoittaa sitä, että hyvinvoinnin kokemus palautuu erilaisten koettelevien tapahtumien ja haasteiden jälkeen. Sisäinen itsesäätely on psyykkinen prosessi, joka poistaa mielipahaa, pettymystä, tai surua.

Pettymysten sietämisen opettelu on tärkeä osa itsesäätelyä ja tunnetaitoja. Pettymyksiltä ei voi säästää tai suojella ketään, koska jokainen joutuu kohtaamaan eriasteisia pettymyksiä elämässään. Lapsi kaipaa lohduttelua, mukana suremista ja myötäelämistä pienemmissä ja isommissa pettymyksissään, sekä kokemusta hyväksytyksi
tulemisesta. Lapsen pettymystä ja pettymysten sietokykyä voidaan jossain määrin säädellä antamalla hänelle lempeää, mutta kuitenkin realistista palautetta eri tilanteista.

Päättely ja ajattelu tarkoittavat syiden näkemistä, erilaisten syy – seuraussuhteiden ja vaikutusketjujen hahmottamista. Päättely ja ajattelu ovat myös osa sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja. Esimerkiksi tutkimuksissa on todettu, että aggressiivisen lapsen sosiaalisten taitojen puute on myös päättelykyvyn puutetta. Jos lapsi on toiminut väärin, hän voi myös itse ahdistua tai pelästyä niin paljon, että ei kykene hahmottamaan syy – seuraussuhteita ja tapahtumaketjuja. Tällöin rankaisemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lapsen päättelytaitoja voi kehittää monella tapaa. Vanhemmat voivat keskustella lapsen kanssa siitä, mitä päivän mittaan on tapahtunut. Konkreettisten tapahtumakuvausten sijasta (tai näiden lisäksi) pyritään hahmottamaan syitä ja seurauksia.

miksi jokin tapahtui
mitkä syyt johtivat tilanteeseen
miten ongelmasta selvittiin
miten muuten tilanne olisi voitu ratkaista (vaihtoehtoiset ratkaisumallit ja selviytymiskeinot)
mitä tilanteesta seurasi.

Selkeys ja johdonmukaisuus on tärkeää vanhemman toimiessa lasten tai nuorten kanssa. Säännöt ja sopimukset sekä odotukset tulisi olla niin selkeitä että lapsi tietää mitä odotetaan, sekä mitä odotuksista poikkeavasta käytöksestä seuraa. Jos lapsen käytöstä on syytä muuttaa, toimivin ratkaisu on antaa hyvää palautetta tilanteissa, joissa lapsi käyttäytyy onnistuneesti. Positiivinen palaute kantaa pitkälle!

Hyvillä kaverisuhteilla on suuri merkitys lapsen kasvulle ja kehitykselle. Vanhemman ja lapsen välinen hyvä vuorovaikutus luo pohjan lapsen sosiaalisille taidoille. Kahdenvälisten kaverisuhteiden lisäksi kaveritaitoja tarvitaan ryhmässä toimimiseen ja ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen.
Kaveritaidot auttavat lasta onnistumaan kaverisuhteissa ja viihtymään muiden lasten seurassa. Hyvät kaverisuhteet helpottavat myös siirtymiä päiväkodista kouluun.