Perheessä erityinen lapsi

Jokainen vanhempi, nuori ja lapsi on omalla tavallaan erityinen. Meitä ei ole olemassa toista samanlaista. Myös jokainen perhe on erityinen, koska niitäkään ei ole olemassa kahta samanlaista. Jos mittapuuna käytetään täydellistä lapsuutta, niin kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän erilaisia ja poikkeavia, siis tavallisen erityisiä lapsia. Lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja minäkuvan kehittymiseen vaikuttaa paljon se, millaista tukea hän saa vanhemmiltaan ja muilta läheisiltä aikuisilta arjen tilanteissa. Pienet päivittäiset onnistumiset valavat lapseen uskoa omiin kykyihin, mikä johtaa yhä uusiin onnistumisiin ja myönteisen minäkuvan kehittymiseen.

Kun Sinä arvostat lasta sellaisena kuin hän on ja osoitat sen lapselle, niin lapsi oppii itsekin tekemään niin. Ohjauksella ja kasvatuksella voidaan vaikuttaa paljon lapsen kasvuun ja kehitykseen. Kasvatus ei ole aina vain ”ruusuilla tanssimista”, vaan yleensä se vaatii aikaa, paneutumista, kärsivällisyyttä ja omien toimintatapojenkin tarkistamista. Ainakin yhtä paljon kuin Sinä opetat lasta, lapsi opettaa myös Sinua!

Erityislapsi-käsitteellä ei ole tarkkaa määritelmää. Tällä sivustolla annetaan tietoa erityisyydestä ilman diagnoosirajoja. Erityisyyksiä lapsella ja nuorella voivat olla esimerkiksi ADHD, puheentuoton häiriöt, käytöshäiriöt, uhmakkuus ja tunteiden säätelyn häiriöt, ahdistushäiriöt, motoriikan, säätelyn häiriöt, erilaiset sairaudet sekä vammat. Erityislapseksi määritellään lapsi tai nuori, jolla on kehitysvamma, neuropsykologinen häiriö, aistiyliherkkyyksiä tai pitkäaikainen sairaus. Lapsella tai nuorella voi olla erityisiä piirteitä, vaikka ne eivät olisikaan johtaneet diagnoosiin asian suhteen. Kuitenkin nämä erityiset piirteet voivat vaikuttaa lapsen tai nuoren arkeen ja sitä kautta koko perheen elämään. Arki lapsen tai nuoren kanssa, jolla on erityisiä tarpeita voi olla sekä palkitsevaa, joskus hullunkuristakin sekä ajoittain myös erittäin haastavaa.

Tälle sivustolle olemme koonneet perheille erilaista tietoa ja linkkejä erityislapsiin sekä erityiseen vanhemmuuteen liittyen.

Kuinka kerron lapselle erityisyydestä

Usein lapsi havahtuu omaan erityisyyteensä viimeistään siinä vaiheessa, kun elinmaailma laajenee oman kodin ulkopuolelle. Lapsi saattaa verrata itseään muihin saman ikäisiin ja pohtia, miksi hän tekee asiat eri tavalla tai ei pysty jotain tekemään lainkaan.

Pohdinta saattaa purkautua ”minä en osaa mitään, kun olen tyhmä” tyyppisenä kiukkuna ja suruna. Tällöin onkin tärkeää ottaa vastaan lapsen tunne ja auttaa häntä pääsemään siitä yli. Erityisyys ei ole heikkoutta tai tyhmyyttä, vaan kynnys, jonka ylipääsemiseksi lapsi tarvitsee apua.

On myös tilanteita, joissa aikuinen havaitsee lapsen erityisyyden ja avun tarpeen ilman että lapsi itse on tätä huomannut. Tällöin lapselle tulee kertoa lapsentajuisesti omista havainnoistaan.

Erityisyyttä voi yrittää konkretisoida lapsen kanssa; miten erityisyys näyttäytyy lapsen elämässä sinun ja lapsen mielestä? Mitä hankaluuksia koet siitä olevan? Mitä hyvää erityisyys voi tuoda mukanaan?
Erityisyyttä voi pyrkiä pitämään myös supervoimana, jonka ansioista lapsi on sinnikäs ja nokkela keksimään hänelle sopivia ratkaisuja ja ikiomia toimintamalleja.

Tärkeintä on tunnistaa lapsen esittämä huoli aiheelliseksi. Erityisyydestä riippuen, rajoitteet ja hankaluudet voivat olla arkea häiritseviä ja tarve apuvälineisiin, avustajaan, vaihtoehtoisiin kommunikoinnin muotoihin tai muihin selviytymistä tukeviin keinoihin suuri. Tällöin on tärkeää kuunnella lapsen omaa näkemystä ja ottaa ne mahdollisuuksien mukaan huomioon avuntarvetta mietittäessä. Lapsi saattaa esimerkiksi haluta, että hänen erityisyydestään, lääkkeestään tai apuvälineestään puhutaan jollakin tietyllä sanalla jolloin on hyvä, että tämä sana on kaikkien lapsen kanssa toimivien käytössä.

Lapsen ja nuoren oma kokemus erityisyydestä muuttuu vuosien varrella ja kehityksen mukaan tuomat muutokset voivat nostaa erityisyyden aina uudestaan keskustelun aiheeksi. On tärkeää puhua, kuunnella, kannustaa ja korostaa sitä, että erityisyys on vain yksi piirre lapsessa ja nuoressa. Kokonaisuutena hän on hyvä, riittävä ja rakastettu riippumatta siitä mitä hän tekee, mitä osaa tai missä epäonnistuu.

Tutustu myös:
Autismikirjo: Näin kerrot lapselle diagnoosista - Autismikirjo: Näin kerrot lapselle diagnoosista - Autismiliitto
Jokaisella, joka saa autismikirjon diagnoosin, on oikeus saada tietää siitä. Halu suojella lasta jättämällä kertomatta diagnoosista voi tuntua lempeämmältä vaihtoehdolta, mutta todellisuudessa kertominen muuttuu usein sitä vaikeammaksi, mitä pidemmälle sitä lykkää.

Tukea ja apua

Apua ja tukea lapsille, nuorille ja perheille Kymenlaaksossa

Lapsiperheiden kotipalvelu
Sosiaalipalvelut ja lastensuojelu
Apua ja tukea nuorille
Vanhemmuuden tuki
Kriisin kohdatessa

Vertaistukiryhmiä
järjestää mm. Kotka-Kymin seurakunta nepsylasten vanhemmille (ota yhteyttä Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen./ 0447259160)

Lastenhoitoapua tarjoaa:
- MLL lastenhoitoapu
- Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistyksen tenavatupa ja yökylätoimintaan voi tuoda lapsen turvalliseen hoitoon Kotkassa sijaitsevaan yksikköön.
- Kotka-Kymin seurakunnan lapsiperhepalveluista löytyy ajankohtaista tietoa Facebook sivuilta Kotka-Kymin lapsi- ja perhetyö, mm. PikkuHelppi ja lapsiparkit
PikkuHelppi PikkuHelpin tarkoituksena on tarjota pienten lasten vanhemmille apua arkeen. PikkuHelppi toimii ulkona eli ulkoilemme lasten kanssa yhdessä sovitussa paikassa esim. kotipihassa tai lähileikkikentällä. Helppiaika on max. 2 tuntia kello 9.00 -16.30 välisenä aikana. PikkuHelppi toiminta on maksutonta.
Lapsiparkit: Ota itsellesi hetki aikaa, hoida asioita tai vaikka lepää. Lapsiparkkiin voi tuoda 2-6-vuotiaan lapsen lastenohjaajien hoitoon
- Kouvolan alueen seurakuntien lapsiparkit

Tutustu myös
- Hyödyllistä materiaalia lapsen puheen ja kielen kehityksen tueksi
- tukiviittomia lapsen arkeen -video
- valtakunnallinen aivoliiton verkkosivusto, joka tarjoaa tietoa ja tukea sekä vanhempien vinkkipäiviä.

Neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen ja nuoren hoitopolku

Neuropsykiatriset oireet näkyvät usein käytöksen, oppimisen, unen ja motoriikan haasteina. Oireiden moninaisuuden takia myös tukikeinoja ja toteuttajatahoja on useita. Kymenlaakson alueella lapsen, nuoren ja perheen tukena on huolen ilmaantuessa kattava joukko ammattilaisia niin sosiaali- ja terveyspalvelujen kuin kasvatus- ja opetusalankin. Mahdollisimman varhain aloitettu tuki on tärkeää. Huolen kanssa ei kannata jäädä yksin miettimään!

Neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen ja nuoren hoitopolku

Vammaispalvelujen käsikirja
Tutustu myös THL:n vammaispalvelujen käsikirjaan, jossa käsitellään palveluiden ja nuoren itsenäistymisen kannalta keskeisiä muutoksia. Nuoren asiakkuus tulee siirtää suunnitellusti, saattaen vaihtaen lasten palveluista nuorten tai aikuisten palveluihin. Viranomaisten tulee varmistaa nuoren pysyminen hänen tarvitsemiensa palveluiden ja tukien piirissä.

Kolmiportainen tuki

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki | Opetushallitus (oph.fi)

”Kolmiportainen tuki on asteittain vahvistuvaa, suunnitelmallista ja tavoitteellista varhaiskasvatuksen toimintaa. Lasta tuetaan tarpeen ilmetessä oikea-aikaisesti. Lapsen tuen tarve kartoitetaan ja arvioidaan yhdessä lapsen huoltajien ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Lapsen tarvitseman tuen tavoitteet toimenpiteineen kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan ja lapsen tuen tarpeeseen liittyvät pedagogiset ratkaisut otetaan lapsiryhmän yhteiseen käyttöön. Toimintakulttuuria, toimintatapoja ja oppimisympäristöä arvioidaan ja muutetaan lasten tarpeiden mukaisesti. Tuen suunnittelussa ja toteuttamisessa on tärkeä huomioida lapsen vahvuudet, mielenkiinnon kohteet sekä erityislahjakkuudet. Tuki toteutetaan ensisijaisesti vertaisryhmässä. Tuen tarvetta ja tuen tavoitteiden toteutumista arvioidaan säännöllisesti yhteistyössä henkilöstön, huoltajien sekä lasta hoitavien ja kuntouttavien tahojen kanssa.”

Katso myös:
Kouvolan varhaiskasvatus-suunnitelma
Kotkan varhaiskasvatussuunnitelma
Haminan varhaiskasvatussuunnitelma

”Varhaiskasvatuslakia ollaan muuttamassa siten, että siinä säädettäisiin selkeämmin ja täsmällisemmin varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä annettavan tuen rakenteesta. Hallituksen esitys perustuu hallitusohjelman kirjaukseen, missä tavoitteena on kehittää varhaiskasvatukseen tuen kolmiportainen malli, joka yhdenmukaistaa oppimisen tukea esi- ja perusopetuksen välillä.”
Varhaiskasvatuslakiin ei pidä kopioida perusopetuksen tuen virheitä (oaj.fi)

tutustu lisää:
Tuet ja palvelut (erityisperheet.fi)
Varhaiskasvatus | Opetushallitus (oph.fi)

Palvelupolkumalli tarjoaa tietoa vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja tapaturmaisesti vammautuneiden lasten perheille sekä heidän kanssaan työskenteleville ammattihenkilöille.
MLL: Vanhempi lapsen kaverisuhteiden tukena
Sydänlapset ja -aikuiset - Siiri ja sydäntutkimukset - YouTube
Kirjat ja esitteet | Sydänlapset ja -aikuiset (sydanlapsetja-aikuiset.fi)

Lue kirjoitus: Erityislapsen äitinä

”Eikö se vieläkään puhu?”
”Eikö osaa tätä tai tuota?”
Ei, mutta sujuvasti rakastaa kyllä
Halaa tiukemmin ottein
Kuin täällä yksikään toinen
Ja säteilee aurinkona päivieni yllä.

On paljon sellaista loistetta
Tässä aarteessani
Joka sinun silmistäsi piilossa pysyy
Kun aikataulutat hänet
Punnitset puutteiden painon
Katsot ohi ihmeen. – Hän kyllä kuulee mitä kysyt.

Tämä lapsi elää omaan kauniiseen tahtiinsa
Ja on lyönnilleen oikea
Ei häntä luotu sopimaan kenenkään rytmiin
Ei hän muuten olisi hän
Ei valo lähimainkaan näin kirkas
Kiipeäisi rakkautta tulvillaan syliin

-Alisa Martikainen-

Minua pyydettiin kirjoittamaan ajatuksia erityislapsen tai lapsien äitinä olemisesta. Tartuin tehtävään innolla, kunnes ymmärsin miten vaikea tehtävä se loppujen lopuksi onkaan. Koska toisaalta erityinen lapsi liittyy kaikkeen olemiseen, tekemiseen ja kokemiseen, toisaalta se ei liity mihinkään sen enempää, koska minulle se on ihan tavallista vanhemmuutta ja arkea. Ja toki jokaiselle vanhemmalle ja perheelle erityislapsi tuo erilaisia haasteita elämään, riippuen perheestä ja lapsesta. Tämä on hyvin lyhyt ja pintaraapaisu omastani. Olen siis neljän lapsen äiti, joilla kahdella on neuropsykologisia diagnooseja ja oppimisen vaikeutta.

Joskus sitä ihan onnistuu unohtamaan oman erityisen vanhemmuutensa, vaikka silloin kun on takana oikein onnistunut päivä tai asiat sujuvat muuten mukavasti, mitä ne joskus jopa tekevät. Kun jättää huomiotta sen, että aina jonkun puhelin, kengät, reppu taikka housut on kadoksissa, ollaan taas unohdettu mennä harrastuksiin tai vanhempainiltaan tai kaverisynttärit painaa päälle. Maan päälle tästä tavallisesta (joskin ehkä kaoottisesta) arjesta usein palauttaa koulusta tuleva wilma viesti (oi niitä on paljon) tai Kelan paperit, koska Kelan tukia ja kuntoutusta lapselle täytyy hakea jopa pari kertaa vuodessa, mikä on psyykkisesti todella kuormittavaa.

Arjen täyttävät kaiken normaalin lisäksi toiminta- ja puheterapiat, lakukuntoutus, sopeutumisvalmennukset, koulupalaverit, fysioterapiat, lääkärikäynnit jne. Mutta niihinkin jännästi tottuu ja onneksi oma työni on sen verran joustavaa, että se antaa näissä suhteissa periksi jonkin verran. Kaikilla ei tätä onnekasta tilannetta ole.

Se, mikä eniten minua omassa arjessani kuormittaa on häpeä. Ja se häpeä tulee ulkopuolelta. Se ei tule meidän kotoamme, koska minun lapseni ovat ihania, ihmeellisiä, taitavia, persoonallisia ja hauskoja. Meidän elämämme on tosi mukavaa, joskin välillä kaoottista. Mistä se sitten tulee? Tämä häpeä?
Se alkoi jo vauvakerhosta, joissa muiden lapset kääntyivät ja oppivat puhumaan aikaisemmin.
Se tulee harrastuksista, joissa oma lapsi ei pärjää, koska ei jaksa kuunnella ohjeita.
Se tulee neuvolasta, jossa oma lapsi ei onnistu tekemään niitä temppuja mitä pitää.
Se tulee päiväkodin vasukeskusteluissa, joissa yritetään kiinnittää huomiota siihen hyvään, mutta lopussa tulee aina se ”mutta”.
Se tulee ehdotuksesta pienryhmään, kun naapuruston kaverit menevät normaalille luokalle.
Se tulee kiristävästä tunteesta vatsanpohjalla, kun ympäristön lapset eivät ota omaani mukaan leikkeihin.
Se tulee koulusta, jossa muiden lapset nappaavat hymypatsaat ja stipendit, saavat kymppejä ja kiitosta

Kaikki sanovat, että noilla asioilla ei ole merkitystä. Usein tämä lause tulee sellaisen ihmisen suusta, jolla on nuo kaikki asiat itsellään. Rahallakaan ei ole usein suurempaa merkitystä niille, joilla sitä on.

Joskus kuitenkin mietin, miten tuosta häpeästä voisi päästä kokonaan eroon tai miten sitä voisi edes helpottaa.

Sitä voisi helpottaa niin, että koulusta ei tulisi ihan aina niitä huonoja ja ikäviä wilmaviestejä, mitkä joskus nostavat kyyneleet silmiin.
Sitä voisi helpottaa sillä, että joku kävisi meillä kotona joskus vaikka siivoamassa tai pesemässä ikkunat.
Sitä voisi helpottaa sillä, että minun ei tarvitsisi kerran tai kaksi kertaa vuodessa” haukkua” lapsiani Kelalle saadakseni heiltä tukea, mikä minun lapsilleni kuuluu.
Se helpottaisi niin, että kaikki ihmiset kertoisivat omille lapsilleen, että ihmisiä on erilaisia ja kaikkien kanssa voi olla kaveri tai ainakin kohdella ystävällisesti.
Se helpottaisi niin, että koulussa ja päiväkodissa kerrottaisiin erilaisuudesta ja sen hyväksynnästä lapsille
Se helpottaisi, että harrastuksissa ymmärrettäisiin erityisyyden päälle.
Se helpottaisi, että koulussa olisi avustajia tarpeeksi
Se helpottaisi, että lapseeni ei lyötäisi leimoja koulumaailmassa tai maailmassa ylipäätään.

Olen onnekkaasti tavannut myös ihmisiä ja ammattilaisia, joiden mielestäni lapseni ovat yhtä ihmeellisiä, yhtä tavallisia ja ihan samanlaisia kuin muutkin lapset. Kaikki haluavat kuulua joukkoon, mitäpä siitä jos toinen on äänekkäämpi, toinen ei puhu mitään, yksi ei pysy paikallaan ja toista ei saa liikkeelle. Mitäpä sitten?

Sinulle toinen erityisen vanhempi, joka luet tätä sanon: Menkää ja tehkää, olkaa ja eläkää! Älä välitä siitä, että ravintolassa aina kaatuu se muki tai elokuvaa ei koskaan saa leffateatterissa loppuun. Laseja saa aina uusia ja elokuvan alku voi olla parempi, kun sen loppu. Pitäkää lastenne puolta, antakaa heidän näkyä, älkää selitelkö, luovu häpeästä. Sen ei tarvitse olla pakollinen matkakumppani matkassa mikä on ihmeitä täynnä <3

Voimia Arkeesi

Kirjoittaja Suvi Kervinen on itse erityislasten äiti.

Harrastusmahdollisuudet

Pohjois-Kymenlaakso

- Kouvolan kaupungin sivuille on koottu erityislasten liikuntaa tarjoavia tahoja
- Myllykosken voimistelu ja liikunta järjestää liikkis soveltava liikunta

Etelä-Kymenlaakso

- Koko perheen erityislasten kerhoja järjestää Haminan avoin varhaiskasvatus. Lisätietoja Haminan lapsiperhetoiminta facebook sivuilta
- Kotka kaupungin sivuilta löydät sovelletun liikunnan ajankohtaisen lukujärjestyksen.
- Kotkan harraste tarjoaa erityislapsille erilaisia liikuntaryhmiä.

Myös seurakunnat järjestävät kaikille avointa kerhotoimintaa
- Kotka-Kymin alakoululaisten kerhotoimintaa löytyy täältä.
- Kouvolan seurakuntien kerhotoimintaa löytyy täältä.
- Haminan seurakunnan kerhot löytyy täältä.
- Pyhtään seurakunnan kerhot löytyy täältä.

Tiesithän että voit olla suoraan myös yhteydessä kuntasi liikuntaneuvojaan joka voi auttaa sopivan harrastusmuodon löytymisessä?
Kouvola
Hamina
Kotka
Virolahti ja Miehikkälä
Pyhtää

Ideoita, vinkkejä ja tekemistä kootusti verkossa:
Metkoja menetelmiä erityislapsiperheille

Tunne- ja kaveritaidot, sisarussuhteet ja ystävyys alakouluikäisllä

Tunne- ja kaveritaidot

Lapsen luonne ja temperamentti vaikuttavat siihen, millä tavalla lapsi näkee ja kokee tilanteita. Vanhempana voit tukea lapsen vuorovaikutustaitojen kehittymistä, myös sosiaaliset taidot kehittyvät harjoittelemalla. Lapsi omaksuu käyttäytymismalleja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen ympärillään olevilta ihmisiltä. Vanhemman läsnäolo ja kunnioittava kohtaaminen antavat mallin siitä, miten tunnetaitoja vahvistamalla ja kaveritaitoja opettelemalla voidaan saavuttaa hyviä vuorovaikutustaitoja. Hyvät tunnetaidot tukevat perheen hyvinvointia ja mukavaa yhdessäoloa sekä arjen sujumista ja uusien taitojen oppimista.

Kun olet vanhempana tietoinen omista tunteistasi ja toiminnastasi erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, on sinun helpompi ohjata lastasi hyvään vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Siksi on hyvä pohtia myös omia tunne- ja vuorovaikutustaitoja vanhempana: Tunnistanko omia tunteitani, tunnistanko lapseni tunteita ja tarpeita, osaanko kuunnella ja antaa toisille tilaa sekä ilmaisenko tunteitani ja toiveitani läheisilleni selkeästi.

Vinkkejä tunne- ja kaveritaitojen vahvistamiseen yhdessä lapsen kanssa:

Puhukaa tunteista, etsikää niille nimiä, tarkkailkaa missä ne tuntuvat. Kerro myös omista tunteistasi ja näytä tai kerro miten toimit niiden kanssa.
Pohtikaa miten tunteet vaikuttavat toimintaan. Miten vuorovaikutuksessa esimerkiksi ärtymys tulee esille, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä puhekumppanin kanssa.
Antakaa toisillenne myönteistä palautetta onnistumisista.
Harjoitelkaa läsnäoloa ja toisen kuuntelemista. Aikuinen antaa mallin siitä, mitä tarkoittaa toisen sanojen kuuleminen ja tunteiden kohtaaminen.

Sisarussuhteet

Sisarukset ovat saattaneet huomata, että jotain on perheessä tekeillä ja joskus he saattavat tehdä vääriä johtopäätöksiä asioista. Sisarukset voivat kokea erityisen sisaruksen käytöksen vaikeaksi esim. autismin kirjon. Diagnoosin selittäminen on tärkeää. On hyvä antaa tietoa sisaruksille ja mitä esim. diagnoosi tarkoittaa heidän sisaruksensa kannalta sekä heidän itsensä kannalta. Sisarusten on tärkeää kuulla, että esim. autismin kirjon diagnoosi ei tartu eikä ole heidän syytään. Tunteita on
luvallista ilmaista avoimesti ja aina voi tulla keskustelemaan asioista.

Sisarussuhteet ovat pitkäkestoisimpia ja lähimpiä ihmissuhteita lapsen elämässä. Sisaruksille voi kertoa omista murheistaan ja suruistaan. Sisaruksilta voi saada kannustusta ja hyviä neuvoja sekä sisarusten kanssa voi iloita ja oppia toisen lohduttamista. Sisarusten kanssa joutuu myös jakamaan vanhempien ajan ja huomion. Sisarusten väliset riidat ovatkin tavallisia kaikissa perheissä. Silloin, kun riitely ei ole vaarallista ja tuhoavaa, riidoissa opitaan tärkeitä tunne- ja kaveritaitoja. Tärkeää on, että kotona voi osoittaa ja vastaanottaa kaikenlaisia tunteita. Sisarussuhteet voivat olla lapselle kaikki kaikessa.

Ystävyyssuhteet

Ystävyyssuhteella tarkoitetaan vastavuoroista sekä myönteistä, läheistä ja tasavertaista suhdetta. Ystävyyssuhteet ovat hyvin merkityksellisiä lapsen hyvinvoinnille niin vapaa-ajalla kuin kouluympäristössä. Ystävyyssuhteista tulee yhä tärkeämpiä kouluiässä. Ryhmään kuulumisella ja hyväksytyksi tulemisella ikätovereiden joukossa on suuri merkitys kouluikäiselle. Hyvä ystävyyssuhde vahvistaa lapsen myönteistä kuvaa itsestään sekä edistää lapsen tunne- ja kaveritaitojen kehittymistä.

Lapsen erityisyydestä, kuten sairaudesta tai vammasta kertominen voi helpottaa ennakkoluuloja. Joissain tilanteissa lapselle voi olla helpottavaa tulla kohdatuksi omana itsenään ilman diagnooseja. Kannattaa arvioida asioita tilannekohtaisesti ja apua voi pyytää lapsen lähellä työskenteleviltä ammattilaisilta. Lapsen vuorovaikutustaitoja voi tukea toimimalla yhdessä erilaisissa tilanteissa ja liikkumalla aktiivisesti kodin ulkopuolella, jos se vain on mahdollista. Omalla esimerkillä voi yrittää vaikuttaa mm. naapuruston ilmapiiriin, kutsua kavereita syntymäpäiville ja järjestää yhteisiä retkiä tai pihatalkoita, jossa on kaikki mukana. Tämän voi auttaa alkuun ja lieventää ennakkoluuloja. Lapsen kanssa voi keskustella hyvästä kaveruudesta ja auttaa lasta omien rajojen vahvistamisessa. Lapsi tarvitsee vanhemmilta rohkaisua ja tukea monessa vaiheessa.

Hyödyllisiä linkkejä:

Tunne- ja kaveritaidot, sisaruussuhteet ja ystävyys yläkouluikäisillä

Tunne- ja vuorovaikutustaidot

Jokainen nuori on oma yksilönsä ja siksi nuori tarvitsee omanlaistaan, yksilöllistä kohtaamista: tukea, rohkaisua ja kannustusta sekä hillintää ja rajoituksia. Jotta voit vanhempana tukea nuorta, tulee sinun tunnistaa ja hyväksyä nuoren yksilölliset piirteet, vahvuudet ja ne asiat, joissa nuori tarvitsee tukea ja vahvistusta.

Nuoren tunteet heittelevät eikä nuori aina välttämättä itsekään ymmärrä omia tunteitaan tai niiden voimakkuus saattaa hämmentää nuorta. Nuori tarvitsee vanhemman tukea omien tunteidensa sietämisessä. Kun vanhempi pystyy vastaanottamaan nuoren tunteet ja toimimaan turvallisena aikuisena, nuori oppii sietämään, hyväksymään ja käsittelemään tunteitaan. Tunteista puhuminen auttaa nuorta selviytymään kaikenlaisista tunteista, hyvistä ja huonoista.

Vanhemman läsnäolo ja kunnioittava kohtaaminen antavat mallin siitä, miten tunnetaitoja vahvistamalla ja sosiaalisia taitoja opettelemalla voidaan saavuttaa hyviä vuorovaikutustaitoja. Kun olet vanhempana tietoinen omista tunteistasi ja toiminnastasi erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, on sinun helpompi ohjata nuortasi hyvään vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Siksi on hyvä pohtia myös omia tunne- ja vuorovaikutustaitoja vanhempana: Tunnistanko omia tunteitani, tunnistanko nuoreni tunteita ja tarpeita, osaanko kuunnella ja antaa toisille tilaa sekä ilmaisenko tunteitani ja toiveitani läheisilleni selkeästi.

Vinkkejä tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen yhdessä nuoren kanssa:

Puhukaa tunteista, etsikää niille nimiä, tarkkailkaa missä ne tuntuvat. Kerro myös omista tunteistasi ja näytä tai kerro miten toimit niiden kanssa.
Pohtikaa miten tunteet vaikuttavat toimintaan. Miten vuorovaikutuksessa esimerkiksi ärtymys tulee esille, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä puhekumppanin kanssa.
Antakaa toisillenne myönteistä palautetta onnistumisista.
Harjoitelkaa läsnäoloa ja toisen kuuntelemista. Aikuinen antaa mallin siitä, mitä tarkoittaa toisen sanojen kuuleminen ja tunteiden kohtaaminen.

Sisarussuhteet

Sisarussuhteet ovat pitkäkestoisimpia ja lähimpiä ihmissuhteita nuoren elämässä. Sisaruksille voi kertoa omista murheistaan ja suruistaan. Sisaruksilta voi saada kannustusta ja hyviä neuvoja sekä sisarusten kanssa voi iloita ja oppia toisen lohduttamista. Sisarusten kanssa joutuu myös jakamaan vanhempien ajan ja huomion. Sisarusten väliset riidat ovat tavallisia kaikissa perheissä. Silloin, kun riitely ei ole vaarallista ja tuhoavaa, riidoissa opitaan tärkeitä tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Tärkeää on, että kotona voi osoittaa ja vastaanottaa kaikenlaisia tunteita. Sisarussuhteet voivat olla nuorelle kaikki kaikessa.

Ystävyyssuhteet

Ystävyyssuhteella tarkoitetaan vastavuoroista sekä myönteistä, läheistä ja tasavertaista suhdetta. Ystävyyssuhteet ovat nuorelle tärkeitä peilauspintoja suhteessa omaan itseen. Ystävyyssuhteet ovat useimmiten myös myönteinen voimavara. Ystävyyssuhteissa opitaan tuntemaan ja luottamaan toiseen ihmiseen sekä viihtymään ja keksimään kiinnostavaa tekemistä yhdessä. Joskus ystävyyssuhteissa tulee riitoja ja pettymyksiä. Kun ongelmatilanteet käsitellään, niissä opitaan aina jotain ihmissuhteiden vastavuoroisuudesta. Vanhemman tehtävänä on tukea nuoren ystävyyssuhteita. Vanhemman on myös hyvä pitää kodin ovet avoinna nuoren kavereille ja ystäville. Nuoret tarvitsevat koteja, joissa ovet ovat auki ja aikuiset läsnä.

Lapsen erityisyydestä, kuten sairaudesta tai vammasta kertominen voi helpottaa ennakkoluuloja. Joissain tilanteissa lapselle voi olla helpottavaa tulla kohdatuksi omana itsenään ilman diagnooseja. Kannattaa arvioida asioita tilannekohtaisesti ja apua voi pyytää lapsen lähellä työskenteleviltä ammattilaisilta. Lapsen vuorovaikutustaitoja voi tukea toimimalla yhdessä erilaisissa tilanteissa ja liikkumalla aktiivisesti kodin ulkopuolella, jos se vain on mahdollista. Omalla esimerkillä voi yrittää vaikuttaa mm. naapuruston ilmapiiriin, kutsua kavereita syntymäpäiville ja järjestää yhteisiä retkiä tai pihatalkoita, jossa on kaikki mukana. Tämän voi auttaa alkuun ja lieventää ennakkoluuloja. Lapsen kanssa voi keskustella hyvästä kaveruudesta ja auttaa lasta omien rajojen vahvistamisessa. Nuorikin tarvitsee vanhemmilta rohkaisua ja tukea monessa vaiheessa.

Hyödyllisiä linkkejä:

Erityisten lasten webinaarin esitykset Kela & Vammaispalvelu (kevät 2023):

Attachments:
kela erityisten lasten tuki
vammaispalvelut erityisten lasten tuki

Tagit: nepsy, erityislapsi, erityisyys, adhd, erityinen lapsi, erityislapsen vanhemuus, erityisen lapsen vanhemmuus