Mitä ylisukupolvisuus on?
Ylisukupolvisuus on jotain, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle. Sitä voisi kutsua myös perinnöksi. Kiintymyssuhteiden tiedetään siirtyvän sukupolvelta toiselle melko muuttumattomina. Kiintymyssuhde muodostuu lapseen ensimmäisten elinvuosien aikana vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa.
Turvallisessa vuorovaikutussuhteessa lapsi oppii, että aikuinen vastaa hänelle, kun hän tarvitsee vanhempaansa. Lapsi uskaltaa tarkastella ympäristöään, koska tietää vanhemman olevan läsnä, kun hän palaa tutkimusretkeltään. Turvattomasti kiintynyt lapsi on voinut joutua kokemaan epävarmuutta aikuisen läsnäolosta. Vaihtoehtoisesti vanhempi on voinut olla kykenemätön vastaamaan lapsen tarpeisiin ja tunteisiin.
Turvallinen kiintymyssuhde on keskeinen lapsen mielenterveyden sekä emotionaalisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Vaikka kiintymyssuhteen rakentuminen ajoittuu ihmisen ensimmäisiin elinvuosiin, se voi muokkaantua myös nuoruudessa ja aikuisuudessa. Tämä edellyttää kokemusten muuttumista ja muokkaantumista.
Ylisukupolvinen traumatisoituminen tarkoittaa vanhempien traumaattisten kokemusten siirtymistä sukupolvelta toiselle. Se voi näyttäytyä perheen vuorovaikutuksessa esimerkiksi vaikenemisen muurina tai vanhemman ja lapsen roolien sekoittumisena. Roolien ollessa epäselvät voi lapsi toimia vanhemman hoivaajana. Traumatisoituneilla vanhemmilla voi olla vaikeuksia olla emotionaalisesti läsnä lasten kanssa, tästä esimerkkinä voi olla vetäytyvä vanhemmuus.
Lisätietoa löydät ylisukupolvisuudesta
Pääkaupunkiseudun osaamiskeskuksen tutkimustietopankista
