TÄRKEÄÄ TIETOA PIENTEN PUHEEN-JA KIELENKEHITYKSESTÄ:
5 vaikuttavaa asiaa, mitkä jokaisen vanhemman kannattaa huomioida!
1. Vuorovaikutuksen laatu ratkaisee.
2. Sanavaraston laajentaminen on lausepuheen edellytys.
3. Kirjat takaisin arvoonsa ja kulumaan käytössä.
4. Syömistoiminnot puhemotoriikan kehitystä ennustamassa.
5. Medialaitteet – renki vai isäntä?
1. Vuorovaikutuksen laatu ratkaisee.
Pieni lapsi oppii puheen ja kielen elementit matkimalla muita ihmisiä, erityisesti omia vanhempiaan.
Kiinnitä huomiota omaan vuorovaikutustyyliisi; läsnä olemiseen, katsekontaktin luonnollisuuteen, lapselle vastaamiseen, puhetapaasi, elehdintääsi, äänen käyttöösi.
Lapsi matkii ja tarkkailee mieluiten ilmeikkäitä kasvoja, selkeitä suun liikkeitä, lempeää ääntä ja eloisaa ilmaisutapaa, sitä aikuista, joka on hänelle läsnä !
Vuorovaikutus tarkoittaa vuoron vaihtoa, kommunikaatio etenee samoin kuin pallopeleissä. Kukin vuorollaan ottaa pallon kiinni ja lähettää eteen päin toiselle.
Kielen hallinta opitaan keskustellen = huomaa lapsen aloite, ota asia vastaan, vahvista/kommentoi/kysy lisää, kuuntele lapsen vastaus. Pienillä välttämätön edistävä sysäys on 3 vuoron vaihtoa. Isommilla 5.
2. Sanavaraston laajentaminen lausepuheen edellytyksenä
Ensisanat ilmaantuvat tavallisesti noin 1-v iässä, sanavarasto kasvaa nopeasti 50 sanaan, jolloin yksinkertaiset lauseet mahdollistuvat 1½-v ja aktiivinen puheilmaisu alkaa 2-v.
Lapsi, joka on pitkään muutaman sanahahmon tasolla ei pääse kehittymään puheilmaisussaan ja oppimaan kieliopillisia rakenteita. Kieliopin puutteellisuudet voivat vaikuttaa myöhemmin mm luetun ymmärtämiseen!
Varhaisen sanavaraston laajuus ja laatu sekä nopea kehitys ennakoivat kielellistä kyvykkyyttä esikoulussa ja alkuopetuksessa.
Arkisanaston lisäksi tarvitaan koko ajan uutta ja lasta kiinnostavaa tutustuttavaa käsitteiden ja sanojen maailmassa. Vanhemman kannattaa myös osoittaa lapselle oma kiinnostuksensa sanoista:
Maistele sanoja ääneen, keskustele, loruttele ja lue lapselle.
3. Kirjat takaisin arvoonsa ja kulumaan käytössä
Lapsille lukemisen on havaittu vähentyneen Suomessa -> nuorten lukutaitopisteet kansainvälisissä tutkimuksissa ovat romahtaneet.
Lastenkirjojen tarjonta Suomen kirjastoissa on kuitenkin huikean suurta ja laadukasta:
Miksi et tarjoaisi lapsellesi tästä aarreaitasta elämyksiä, yhdessäoloa, läheisyyttä, suuria tunteita, tietoa ja kieltä!
Iltasatuperinne katoamassa? Nostetaan se takaisin arvoonsa!
Lisäksi tilanteenmukaiset lukutuokiot päivittäisiksi rutiineiksi.
1v loruun menee pari minuuttia, kuvakirjaan 15min. Tämä riittää, kunhan lukeminen on säännöllistä ja luetusta/kuvista keskustellaan.
2-3 v kuvakirjat ja juonelliset tarinat eläimistä ja muista lasta kiinnostavista hahmoista, luonnosta, tunne- ja käyttäytymisasioista ovat pienille parhaita. Satuja voi tietenkin myös tarjota, mutta riimit, lorut ja muu toisteisuus tärkein!
Vinkkejä pienten iltasatuhetkiin löytyy listattuna tältä sivustolta.
4. Syömistoiminnot puhemotoriikan kehitystä ennustamassa
Lasten syömispulmat ovat olleet kasvussa 2000-luvun ajan. Kiinteät ruoka-aineet on korvattu soseilla, nestemäisillä ja suussa sulavilla, joten pureskelun tarve minimaalista.
Ilman harjaantumista pureskelussa puhemotoristen liikkeiden eriytymiskehitys estyy/hidastuu ja edellytykset oikeiden puheliikkeiden itsekseen oppimiselle huonot. Lihasvoima ja tarkkuus jäävät heikoiksi. Jos suu on aina auki, ei nenähengitys kehity. >Open mouth –ilmiö!
On todennäköistä, että jos suun motorisen kehityksen kriittiset herkkyyskaudet ohitetaan, ongelmat monimutkaistuvat ja korjaavan puheterapian tarve lisääntyy.
Puheterapian saatavuus on rajallista ja harjoittelu isommalla lapsella saattaa olla epämotivoivaa ja työlästä.
Kannattaa vahvistaa lapsen luonnollista oppimista kehityksen aikaikkunoiden puitteissa. Tehdään työ herkkyyskausien mukaan!
Täysimetys on loistavaa lihasjumppaa lapselle.
Kiinteisiin siirtyminen: soseista sormiruokailuun nopeaan tahtiin.
Lusikalla syöttämisessä tarkkana: pieni määrä kerralla pään hallinnan ollessa hyvä = niska pitkänä, leuka alhaalla. Emme syötä ”linnunpoikia”!
Uusiin makuihin ja koostumuksiin totuttelu kärsivällisesti toistaen, 15x.
Juominen kupista heti, vellipullo ja nokkamuki pois! Lyhytpillipullosta tai sosepussista imeminen ok, mutta pussin sisällön pursottaminen suoraan nieltäväksi turmiollinen tapa!
Aikuisen on hyvä mallintaa ja sanoittaa syömisen vaiheita; haukkaamista, pureskelua, hörppäämistä, huulien sulkemista, nielemistä, yskähtelyä, kurkun selvittelyä, kielen työskentelyä, nuolemista jne.
Puhutaan ruuasta positiivisessa sävyssä, nimetään ruokia, maistellaan ja kerrotaan mielipiteitä mausta, koostumuksista, luetaan kirjoista lisää iloisia juttuja – Lista ruokaan liittyvästä lastenkirjallisuudesta saatavissa erillisenä tiedostona näillä sivuilla.
5. Medialaitteet – renki vai isäntä?
Pieni lapsi tarvitsee vanhemmiltaan ja hoitajiltaan sensitiivisyyttä huomata lapsen aloitteita ja vastata tarpeisiin oikea-aikaisesti.
Pystytkö tähän, jos olet poissa, unessa tai muuten silmät kiinni, luet, kuuntelet radiota tai katsot TV:tä, työskentelet tietokoneella, etsit tietoa, myyt, ostat tai osallistut keskusteluun netissä, seuraat toisten ihmisten päivityksiä ja kuvagallerioita somessa?
Pienelle lapselle aikuisen katoaminen katseyhteydestä on katastrofi!
Lapsen virittynyt vuorovaikutushalu häviää aikuisen läsnä olon katketessa ja lapsen uudelleen lämpiäminen ottaa aikaa. Lapsen on vaikea ymmärtää, missä älykännykkään keskittyvän vanhemman huomio on.
Ymmärrä vanhemmuus oppaana olemisena ja toteuta oppaan roolia kirjaimellisesti = kaiken uuden tiedon ja taidon lapsi oppii sinun kanssasi. Hyvässä ja pahassa.
3-vuotias voi tutustua monipuolisesti eri medialaitteisiin, TV, radioon, älypuhelimeen tai tablettiin ”aikuisen kädessä”, mutta ei omassa hallinnassaan.
Lapsi oppii medialukutaitoa mallin kautta. Aikuinen huolehtii sisältöjen turvallisuudesta ja mediahetkien hyvästä vuorovaikutuksesta.
Aikuisen on hyvä sanoittaa omaa laitteiden käyttöään; esim. ”Tutkitaanpa lehdestä, mitä lastentapahtumia kaupungilla on tälle viikolle”, ”Nyt etsitään se mummin herkullinen kakkuohje täältä keittokirjasta”, ”Katsotaanpa whatsapista, mitä kuvia Arja-täti on matkaltaan meille laittanut”, tai ”Otetaan videopuhelu isille” ”Tarkistetaanpa netin aikataulusivulta moneltako bussi lähtee”, ”Telkkarista tulee jännä urheilukilpailu, katsotaanko”, ”Radiossa on menossa kiva konsertti, kuunnellaan yhdessä” jne. Opeta välineen käyttöä tarpeeseen!
Jos halutaan seurata tiettyjä lastenohjelmia tai filmiä, tehdään se yhdessä, laite ja katseluaika aikuisen hallinnassa. Noudata ikärajoja, mutta huomaa etteivät kaikki sallitutkaan filmit sovi 3-vuotiaille.
Tutkimusnäyttöä ruutuajan vaikutuksista saadaan jatkuvasti sekä kotimaasta että ulkomailta. Passiivisen ruudun tuijotuksen on todettu vaikuttavan haitallisesti lapsen puheen- ja kielenkehitykseen. TAYS: lapsen suuri ruutualtistus -> ikäodotusta pienempi käyttösanasto, motoriikan oppimisen hidastuminen ja vaikutus puhemotoriikkaan.
THL: suuri ruutualtistus 1½v ->riski kaverisuhteiden vaikeuksille 5v lähes kaksinkertainen, kohonnut riski keskittymisvaikeuksille, ylivilkkauteen, impulsiivisuuteen sekä muihin käyttäytymisen ja tunne-elämän pulmiin.
SIKSI
Alle 3-vuotiasta lasta ei ole hyvä altistaa säännölliselle älylaitteiden viihdetarjonnalle, joka vilisee liikettä, värejä ja ääniä, jotka intensiivisyydellään valtaavat lapsen aivotoimintaa ja koukuttavat haluamaan lisää passiivista kuvan seuraamista.
THL (WHO) suositus: alle 2v ei lainkaan, 3-4v yksi tunti päivässä vanhemman kanssa.
