”Itkin varmaan viisi litraa”
Olin eskarissa, kun äiti ja isi erosivat. Muistan, kun äiti siirteli kamoja muuttoautoon, ja isi vei minut ajelulle lähikortteliin. Sillä reissulla minulle selvisi, että me muutamme äidin ja siskon kanssa pois.
Itkin varmaan viisi litraa. Luulin, etten enää ikinä näe näitä puita, taloja ja ihmisiä. En olisi halunnut muuttaa ja jättää kaikkia kavereita. Minua harmitti tietysti sekin, että isi jää sinne taloon yksin.
Eroa edeltävästä ajasta en muista kuin yhden riidan. Seisoin eteisessä kuuntelemassa, kun äiti huutaa isille. Se oli ainoa kerta.
Ei minua enää ekalla luokalla harmittanut, että vanhemmat eivät olleet yhdessä. Sanoisin, että sopeuduin eroon hyvin. Sopeutuminen tarkoittaa sitä, ettei asia enää painanut mieltä.
Aurora, 13, vanhempien erosta 7 vuotta
”Vanhemmat puhuivat paskaa toisistaan”
Ongelmana on ollut se, että vanhempani ovat pitäneet minua kaverinaan. Isän kanssa on puhuttu paskaa äidistä, ja äidin kanssa on puhuttu paskaa isästä. Tämä on aiheuttanut minussa ristiriitaisia tunteita: lapsi minussa on halunnut olla heille vihainen, mutta kaverina en voi vaatia heiltä mitään.
Hyvä ero on sellainen, jossa vanhemmat hoitavat lastensa asioita yhdessä ja ovat siinä mielessä edelleen yhtä. Heidän ei pitäisi antaa omien tunteidensa sokaista. Jos on tehnyt virheitä, koskaan ei ole liian myöhäistä tulla puhumaan niistä oman lapsensa kanssa.
Minna, 23, vanhempien erosta 9 vuotta.
”Ero järkytti perusluottamustani ihmissuhteisiin”
Vanhempieni ero oli siihenastisen elämäni suurin sokki. Olin pumpulissa kasvanut ja ainoan lapsen asemassa. Eron ansiosta osaan nykyään suhtautua entistä empaattisemmin erilaisiin elämäntilanteisiin.
Ero järkytti perusluottamustani ihmissuhteisiin. Se näkyi pitkään paitsi seurustelu- myös ystävyyssuhteissa.
Trauma on syvemmällä kuin tiedänkään. Kai se liittyy jätetyksi tulemiseen tai yksinäisyyden pelkoon.
Anni, 28, vanhempien erosta noin 10 vuotta.
”Ehkä jopa toivoin eroa”
Äitini ja isäni erosivat, kun olin 6-vuotias. He riitelivät paljon ennen sitä, mutta ei minua koskaan pelottanut. Joskus yritimme muiden sisarusten kanssa sanoa, että voisitteko lopettaa sen riitelyn. Se ei oikein auttanut. Muistan kuitenkin tuosta ajasta myös ihan onnellisia hetkiä, sillä vietimme mukavaa maalaiselämää.
Ajattelin aina, että vanhempieni eron syynä olivat riidat. En koskaan ajatellut, miksi he riitelivät.
Ero ei tullut yllätyksenä. Ehkä jopa toivoin sitä, sillä riitelyä oli niin paljon.
Arvi, 14, vanhempien erosta 8 vuotta.
Tarinat ovat kouvolalaisen toimittajan ja ratkaisukeskeisen terapeutin Katariina Hakaniemen kirjasta Kaksi kotia – 17 tarinaa elämästä vanhempien eron jälkeen (Reuna 2016).
