Nuoruusiässä tunteet kuohuvat. Vanhemmalle voi oman nuoren myllertävien tunteiden vastaanottaminen olla kovapaikka. Aikuisen tehtävä on kestää nuoren kuohut. Kun murrosikäisen tunteet myrskyävät ja ne uhkaavat saada sinunkin tunteesi imaistua samaan myrskyn silmään, sano itsellesi: SEIS. Yritä välttää oma laskeutumisesi
murrosikäisen tasolle, muuten teitä on kaksi tunteitanne hallitsematonta taistelussa keskenään. Nuori tuntee ja reagoi usein siksi, että hän pyrkii irti vanhemmistaan. Murrosikä on kuitenkin välttämätöntä matkalla lapsesta aikuiseksi.
Miten vastata nuoren kuohuntaan?
Vanhemman olisi hyvä pystyä olemaan tilanteissa kuunteleva ja ymmärtäväinen, vaikka tilanne kuohuttaisi itseäkin. Voisitko kuvitella sanovasi myrskyävälle murrosikäiselle:
Istu hetkeksi ja jutellaan. Olet tosi loukkaantuneen oloinen. Mitä on tapahtunut?
Rauhallinen läsnäolo ja kuuntelu viestittävät hyväksyvää kiinnostusta. Meillä kaikilla on välillä huonoja
päiviä ja murrosikäisen elämään niitä voi sattua aika usein. Vanhemman ei tarvitse hätkähtää niitä.
Hänen tehtävänsä on olla läsnä ja kuunnella. Kun vanhempi kestää murrosikäisen kiukun, hän viestittää tälle,
että pahoistakin tilanteista voi selvitä. Ei ole mitään hätää, vaikka juuri nyt tuntuu synkältä ja inhottavalta.
Murrosiässä opetella kohtaamaan hankalia asioita, joihin liittyy paljon tunteita.
Nuori tarvitsee tuekseen aikuista. Hän haastaa vanhemmat mukaan kasvuun: koti on useimmiten se turvallinen paikka, jossa
tunteenpurkaukset vyöryvät. Tärkeää on, että nuori saa ilmaista ja näyttää tunteita. Kun nuori on purkanut
tunnemyrskynsä, niin hänen tunnekuormansa helpottuu. Usein sen jälkeen on mahdollista ja tilaa käsitellä
tilannetta. Vanhempi voi auttaa murrosikäistä hahmottamaan tilannetta uudelleen ja etsimään ratkaisua.
Samalla hän vahvistaa nuoren itseluottamusta ja uskoa siihen, että hän tulee selviämään elämässä erilaisten
ongelmatilanteiden kanssa.
Nuoren on voitava tuntea, että vanhemmat rakastavat häntä – vaikka eivät aina hyväksykään hänen tekojaan tai käytöstään.
