Minusta tulee äiti. Minusta tulee isä. Se on suuri ajatus ja asia.
Tieto tulevasta vauvasta voi olla yhdelle toiveiden täyttymys ja toiselle suuri järkytys. Ajatukseen liittyy usein hämmennystä ja pelkojakin.
Henkinen kasvaminen vanhemmuuteen kulkee hyvin eri tahtiin äideillä ja isillä. Äideillä mielikuva vauvasta ja omasta äitiydestä kasvavat fyysisten muutosten myötä. Isät kasvavat ajatukseen tämän vuoksi yleensä vasta myöhemmin.
Raskausviikot 0-13
Äideillä raskaus saattaa vallata mielen jo ensimmäisellä kolmanneksella. Mieli kääntyy sisäänpäin ja tuleva äiti saattaa pohtia: Kuka minä olen? Äidillä saattaa olla keskittymisvaikeuksia, asioiden unohtelua ja tunteet vaihtelevat. Äiti voi olla väsynyt ja kaivata muiden hoivaa.
Muutoksista ei kannata olla huolissaan. Sen sijaan huolestuttavampaa on, jos äiti kieltäytyy uskomasta koko raskautta tai ajatukset äitiydestä tuntuvat vaikeilta. Riskejä on myös tilanteissa, joissa äidillä on vaikea raskauspahoinvointi, syömishäiriöitä tai tuhoavat elämäntavat.
Mikäli äiti odottaa vauvaa yksin, on tärkeää saada vierelle henkilö, jonka kanssa voi jakaa ajatuksiaan.
Tulevat isät voivat iloita raskausuutisesta - tai olla siitä järkyttyneitä. Isien elämää raskaus ei yleensä vielä muuta. Vähitellen isät kuitenkin pohtivat elämänmuutosta ja tuntevat ehkä epävarmuutta: Kuinka turvata perheen toimeentulo? Miten puoliso voi ja osaanko auttaa?
Raskausviikot 14-28
Äidiksi kasvaminen jatkuu fyysisten muutosten kanssa. Vauvan liikkeet alkavat tuntua! Raskaus muuttuu mielikuvaksi tulevasta vauvasta. Äidit voivat alkaa rakentaa pesää ja pohtia, millainen äiti minusta tulee.
Isät eivät yleensä vielä stressaa odotuksesta. Mielessä saattaa liikkua ajatuksia parisuhteen lapsettoman ajan tärkeydestä ja läheisyyden tarpeesta. Isän mielikuvissa tuleva lapsi on vielä melko etäinen, usein vauvaikää isompi.
Raskausviikot 29-40
Äidit laskevat yleensä raskausviikkoja ja tietävät, milloin vauva voisi jo selvitä hengissä. Vähitellen nousee kaipuu lapsen näkemisestä. Vaikka äiti olisi onnellinen odottaja, hän voi olla rauhaton, kaivata omaa entistä vartaloaan, kyllästyä raskaana oloon, pelätä synnytystä ja aikaa, kun vauva syntyy ja elämä muuttuu.
Isille vauvan odotus alkaa muuttua todellisuudeksi, kun odotus näkyy ja vauvan liikkeetkin tuntuvat. Suhde puolisoon voi lähentyä, kaveripiiri saattaa muuttua.
Omat ja puolison kokemukset ja odotukset
Vanhemmuuteen kasvaminen nostaa esiin omat lapsuuden kokemukset ja omat vanhemmat. Äitiyttä ja isyyttä mietitään suhteessa omaan äitiin ja isään tai henkilöön, joka on hoitanut. Mikäli omassa lapsuudessa ja hoivakokemuksissa on ongelmia, ne voivat aktivoitua.
Itselleen voi ammentaa vanhemman mallia pohtimalla omia hyviä kokemuksiaan. Mikäli omassa lapsuudessa on ollut ongelmia, voi miettiä, miten ei ainakaan halua kohdella lasta. Löytyykö lapsuudesta hyviä kokemuksia siitä, miten joku aikuinen on kohdellut? Löytyykö henkilöä, jonka toimintatavoista voisi ottaa mallia? Kannattaa miettiä, mitä asioita siirtää omaan vanhemmuuteensa.
Äitiyden ja isyyden pohdinnoille kannattaa antaa aikaa ja tilaa. Odotusaika on valmistautumista vanhemmuuteen. Silloin on hyvä rauhoittua eikä koettaa tehdä kaikkea mahdollista ”vielä kun voi”. Voi miettiä millaiseksi vanhemmaksi haluaa ja millaiseksi ei. Näistä ajatuksista on hyvä puhua myös kumppanin kanssa!
Tutustu tähän:
Parisuhteen ja seksuaalisuuden tuki
Monenlaista odotusta, monenlaista tukea
Perheet ovat monimuotoisia ja odotus on aina ainutlaatuista. Yksi odottaa yksin ja yllättäen, toinen vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen. Yhdessä perheessä on kaksi äitiä, toisessa vanhempi on pitkäaikaissairas. Odotus voi olla adoptiolapsen odotusta tai erityislapsen syntymään valmistautumista. Joskus sopivin tuki vanhemmuuteen löytyy vertaistuen piiristä.
Tutustu näihin:
Monimuotoiset perheet, monimuotoinen vanhemmuus ja erilaiset elämäntilanteet
